Jo monen vuoden ajan olen pohtinut mentorin hankkimista oman kehityksen tueksi. Valmentajan työ, vaikka sitä tiimissä tehdäänkin, on usein yksinäistä puurtamista. Omaa kehitystä on vaikeaa seurata ja mitata. Liiketoiminnan kehittyminen on tietysti yksi mittari, mutta ei välttämättä valmentajan osaamisen kehittymisen kannalta se tärkein. Valmentaja tarvitsee mahdollisuuden pysähtyä siinä missä muutkin yrittäjät. Mahdollisuuden pysähtyä ja tarkastella omaa toimintaa helikopteri perspektiivistä, ulkoa sisäänpäin. Mitä tapahtuu? Mikä nyt on tärkeää?
Rohkaisin pari kuukautta sitten mieleni ja pyysin pitkäaikaista yhteistyökumppaniani, Keskipohjanmaan Kirjapaino Oyj:n henkilöstöjohtajaa Soili Kotisaarta mentorikseni. Ilokseni hän suostui mielellään tähän rooliin. Tapaamme Soilin kanssa muutaman kerran vuodessa ja käymme läpi asioita jotka meidän mielestämme ovat sillä hetkellä tärkeitä. Yhdessä vietetyn ajan on tarkoitus tarjota molemmille oppia ja oivalluksia. Nyt aluksi keskustelut ovat koskeneet lähinnä minun arkeani ja siihen liittyviä haasteita. Olemme myös kartoittaneet tavoitteitani sekä lyhyemmällä että pitkällä aikajänteellä. Tavoitteiden asettaminen on saanut uuden merkityksen kun ulkopuolinen ”arvioija” on mukana asettamassa niitä. Itsessä on niin monta puolta ja piirrettä, joita ei itse tiedosta. Yksin kun miettii niin sitä kyllä urautuu niin kovin helposti. Mentori on jo nyt, hyvin lyhyen ajan jälkeen, auttanut minua hahmottamaan tulevaisuuttani paremmin.
Ajattelin heti yhteistyömme alussa, että mentoritoiminnan on tulee tarjota molemminpuolista hyötyä. Mikäli homma toimii vain yhteen suuntaan, ei yhteistyö ole kovin pitkäaikaista. Niinpä ehdotin Soilille, että minä voin vastavuoroisesti tulla seuraamaan hänen työtään muutamaksi päiväksi vuodessa. Ajoitimme tapaamiset niin, että olen mukana sellaisissa työpäivissä, jolloin hänellä on tärkeitä tapaamisia ja esiintymisiä. Olen mukana tarkkailijana ja asiantuntijana. Pyrin omalta osaltani pohtimaan minkälaista vuorovaikutussysteemiä mentorini luo ja minkälainen kulttuuri heidän organisaatiossaan vallitsee. Muun muassa näistä asioista voimme sitten reflektoida työpäivän päätteeksi ja uskonpa, että molemmat hyötyvät näistä keskusteluista.
Suosittelen jokaista valmentajaa ainakin pohtimaan oman mentorin hankkimista. Hetket jolloin saa hyvällä omallatunnolla keskittyä keskustelemaan itsestään, ovat varmasti monella vähissä. Ulkopuolinen näkemys omaan toimintaan tulee myös varmasti monelle tarpeeseen.
Ihmevalkku Janne
Ihmevalmentajien blogi 
Vastaa