Mietin pitkään mistä aiheesta haluaisin aloittaa blogikirjoittamisen ja päätin menettää blogineitsyyteni pohtimalla yhtä tiimivalmentajan tärkeimmistä, jos ei jopa tärkeimmästä työkalusta – dialogista.
Dialogi on vastavuoroista ja tasavertaista keskustelua, jossa tarkoituksena on synnyttää uutta yhteistä ymmärrystä osallistujien kesken. Dialogi on kuitenkin enemmän kuin keskustelu tai tiedon vaihtaminen ja seulominen. Se on luova prosessi tai virtaus, jossa kyseenalaistetaan omia ajatusmalleja ja eläydytään toisten esittämiin erilaisiin ratkaisuvahtoehtoihin. Dialogin pyörteissä voi koetella omia uskomuksiaan, käsityksiään, ajatuksiaan tai toisten esittämiä teorioita ja saada oivalluksia sekä kehittää uusia ideoita, ajatuksia, malleja…
Ihmisten väliset yhteydet ovat viime vuosina voimakkaasti korostuneet, monipuolistuneet ja nopeutuneet vauhdilla työelämässä. Tilaisuuksia verkostoitumiseen ja kohtaamiseen tulee eteen päivittäin, joissa korostuu yhdessä oppiminen ja toimiminen. Jotta yhteisöllinen oppiminen ja dialogi yleensä olisi mahdollista, on meidän yhä enemmän otettava huomioon toisten tunteet, luottamus, intuitio, odotukset, toiveet, sosiaalisuus, omat kokemuksemme jne.
Me suomalaiset olemme vasta opettelemassa tasavertaista ja aitoa vuorovaikutusta ja dialogista keskustelua. Parhaimmillaan toimii ns. saunadialogi, jolloin kaikki ovat keskenään tasavertaisia eivätkä tittelit, asemat, hierarkiat, asiantuntijuus tms. ole tiellä. Kun perinteiset rakenteet, toimenkuvat ja työtehtävät uskalletaan heittää romukoppaan ja uskalletaan siirtyä kompleksiseen, kaaosmaiseen maailmaan sekä ottaa riskejä sen suhteen, voimme aidosti oppia jotain uutta ja keksiä ratkaisuja arkeemme ja työhömme.
Esa Saarisen Pafos-seminaarissa ”saunadialogi” toimi hetkittäin mainiosti käytännössä, vaikka olimmekin paahtavan Välimeren auringon alla keskikesällä. Esittelykierroksen jälkeen en tarkoituksellisesti edes yrittänyt muistaa mistä organisaatiosta tai missä asemassa kukin oli. Päivien aikana lyhyiden dialogituokioiden ryhmät muodostuivat spontaanisti ja pyrimme noudattamaan Isaacsin dialogin neljää sääntöä eli 1) kuuntelemaan, 2) kunnioittamaan, 3) odottamaan ja 4) puhumaan suoraan ajatuksemme sekä ruokkimaan siten toinen toisemme ajattelua. Pafoksella ihminen aidosti kohtasi toisen ihmisen.
Platonin Sokraattisessa dialogissa joku viisas mies aina johti keskustelua ja keskusteluissa annettiin puheenvuorot. Valmennuksiemme yhteisöllistä oppimista ruokkii kuitenkin tästä kehittynyt malli, jossa tasavertaisina ringissä istuen puheenvuorot ovat spontaaneja ja rakentavat merkitystä yhdessä muiden kanssa. Dialogin jo toimiessa valmentajan tai fasilitaattorin rooli pienenee. Tärkeintä on ihmisten välisten suhteiden ja riippuvuuksien tunnistaminen. Yhteistyössä ei siis tukeuduta riippumattomuuteen tai riippuvuuteen, vaan pyritään kasvamaan keskinäistä riippuvuutta. Silloin ymmärrämme, että tarvitsemme toinen toisiamme!
Dialogin treenaaminen ei ole kovin helppoa tai nopeaa vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Päävalmentajamme Johannes Partasen pitkän kokemuksen mukaan Tiimiakatemian nuorilla tähän kuluu noin 300 tuntia ja vastaavasti vähän kokeneemmissa aikuisryhmissä dialogin harjoittamiseen kuluu keskimäärin 100 tuntia. Itse olen huomioinut kuinka uteliaisuus muita ihmisiä, heidän yrityksiään tai organsaatiotaan kohtaan edistää dialogin oppimista. Yrittäjäryhmissämme taas olen huomannut, kuinka tarkasti osuvat kysymykset kannustavat kaikkia osallistumaan ja tuovat monia erilaisia ratkaisuja ja säilyttävät kaikkien kiinnostuksen. Alussa kysyjän rooli on monesti valmentajalla, mutta myös ryhmistä tai tiimeistä nousee usein ”pelinrakentajia”, jotka aidosti innostuneena virittävät dialogia isompaan pyörteeseen. Nämä ”pelinrakentajat” ovatkin alussa tärkeässä roolissa valmentajan apuna synnyttämässä aitoa dialogia.
Vuosien yhteistyö pohjoismaisen verkostomme kanssa on osoittanut kuinka erilaisin valmiuksin harjoitamme dialogia jopa meillä Pohjolan asukkien keskuudessa saati sitten kun menemme Keski-Eurooppaan tai valtamerien taakse verkostojemme luokse. Ei ole vitsi, että ruotsalaiset diskuteeraavat ja suomalaiset hakevat suoraa vastausta kysymykseen vaikkei sitä olisi vielä edes asetettu. Isaacsin dialogisäiliöt ovat saaneet mielissäni uuden ruotsinsuomalaisen salmiakkikuvioisen muodon. Ensin asetamme itsellemme riemullisen haasteen tai kysymyksen, mihin mm. ruotsalaiset ja tanskalaiset ystävämme haluavat pitkän divergoinnin kautta hakea kaikkien perinpohjaiset mielipiteet ja näkemykset. Siinä vaiheessa ratkaisuvaihtoehtoja on yleensä runsaasti, mutta joskus osallistujat ovat jo tässä vaiheessa aika puuduksissa ja käytettävissä oleva aikakin lähes loppunut. Tämän vuoksi joukkoon on hyvä ujuttaa muutama suoraa toimintaa rakastava suomalainen, joka lähtee kääntämään dialogia konvergoivaan suuntaan ja etsimään ratkaisumalleja sekä tekemään päätöksiä. Molempia siis tarvitaan ja sopivassa suhteessa. Miten voisimme luoda ympäristöjä aidolle, avoimelle, tasavertaiselle ja hedelmälliselle dialogille yhteisöissämme? Mistä löydämme sopivassa suhteessa ”ruotsalaisia divergoijia” ja ”suomalaisia konvergoijia”, jotka vuorottelevat prosessissamme? Tai miten ylipäätään voimme tuoda tietoista dialogia työyhteisöömme?
Juttelin viikonloppuna ystävien kanssa, jotka kertoivat huolestuneena havainneensa käyttävänsä työssään lähinnä vasenta aivopuoliskoaan ja olivat päättäneet antaa vapaa-ajalleen enemmän aikaa ja harjoittaa silloin taiteita ja kulttuuria. Miten voimme ruokkia omaa ja muiden luovuutta sekä holistista ajattelua myös työssämme? Miten autamme itseämme ja muita näkemään yhteisömme toiminnan laajemman kokonaisuuden osana? Miten synnytämme dialogia ruokkiavan oppivan organisaation, jossa tietoisesti luodaan aktiivista luovaa tietoa ja ymmärrystä?
Toivottavasti saamme tämän herättelyn pohjalta raikasta kommentointia tänne blogiin. Dialogi sähköisessä ympäristössä ei ole sitä kaikkein luontevinta, kun elävinä ihmisinä viestimme pääasiassa muuten kuin sanoin. Odotan siis innolla seuraavaa ja tällä erää viimeistä ihkuvalmennustamme ensi viikolla!
Nyt lähden aurinkoisiin pihatalkoisiin, joten halaukset kaikille Forest Villagesta, pian nähdään!
// Jaana
Ihmevalmentajien blogi 