Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ihmevalmentajat’ Category

Mietin pitkään mistä aiheesta haluaisin aloittaa blogikirjoittamisen ja päätin menettää blogineitsyyteni pohtimalla yhtä tiimivalmentajan tärkeimmistä, jos ei jopa tärkeimmästä työkalusta – dialogista.

Dialogi on vastavuoroista ja tasavertaista keskustelua, jossa tarkoituksena on synnyttää uutta yhteistä ymmärrystä osallistujien kesken. Dialogi on kuitenkin enemmän kuin keskustelu tai tiedon vaihtaminen ja seulominen. Se on luova prosessi tai virtaus, jossa kyseenalaistetaan omia ajatusmalleja ja eläydytään toisten esittämiin erilaisiin ratkaisuvahtoehtoihin. Dialogin pyörteissä voi koetella omia uskomuksiaan, käsityksiään, ajatuksiaan tai toisten esittämiä teorioita ja saada oivalluksia sekä kehittää uusia ideoita, ajatuksia, malleja…

Ihmisten väliset yhteydet ovat viime vuosina voimakkaasti korostuneet, monipuolistuneet ja nopeutuneet vauhdilla työelämässä. Tilaisuuksia verkostoitumiseen ja kohtaamiseen tulee eteen päivittäin, joissa korostuu yhdessä oppiminen ja toimiminen. Jotta yhteisöllinen oppiminen ja dialogi yleensä olisi mahdollista, on meidän yhä enemmän otettava huomioon toisten tunteet, luottamus, intuitio, odotukset, toiveet, sosiaalisuus, omat kokemuksemme jne.

Me suomalaiset olemme vasta opettelemassa tasavertaista ja aitoa vuorovaikutusta ja dialogista keskustelua. Parhaimmillaan toimii ns. saunadialogi, jolloin kaikki ovat keskenään tasavertaisia eivätkä tittelit, asemat, hierarkiat, asiantuntijuus tms. ole tiellä. Kun perinteiset rakenteet, toimenkuvat ja työtehtävät uskalletaan heittää romukoppaan ja uskalletaan siirtyä kompleksiseen, kaaosmaiseen maailmaan sekä ottaa riskejä sen suhteen, voimme aidosti oppia jotain uutta ja keksiä ratkaisuja arkeemme ja työhömme.

Esa Saarisen Pafos-seminaarissa ”saunadialogi” toimi hetkittäin mainiosti käytännössä, vaikka olimmekin paahtavan Välimeren auringon alla keskikesällä. Esittelykierroksen jälkeen en tarkoituksellisesti edes yrittänyt muistaa mistä organisaatiosta tai missä asemassa kukin oli. Päivien aikana lyhyiden dialogituokioiden ryhmät muodostuivat spontaanisti ja pyrimme noudattamaan Isaacsin dialogin neljää sääntöä eli 1) kuuntelemaan, 2) kunnioittamaan, 3) odottamaan ja 4) puhumaan suoraan ajatuksemme sekä ruokkimaan siten toinen toisemme ajattelua. Pafoksella ihminen aidosti kohtasi toisen ihmisen.

Platonin Sokraattisessa dialogissa joku viisas mies aina johti keskustelua ja keskusteluissa annettiin puheenvuorot. Valmennuksiemme yhteisöllistä oppimista ruokkii kuitenkin tästä kehittynyt malli, jossa tasavertaisina ringissä istuen puheenvuorot ovat spontaaneja ja rakentavat merkitystä yhdessä muiden kanssa. Dialogin jo toimiessa valmentajan tai fasilitaattorin rooli pienenee. Tärkeintä on ihmisten välisten suhteiden ja riippuvuuksien tunnistaminen. Yhteistyössä ei siis tukeuduta riippumattomuuteen tai riippuvuuteen, vaan pyritään kasvamaan keskinäistä riippuvuutta. Silloin ymmärrämme, että tarvitsemme toinen toisiamme!

Dialogin treenaaminen ei ole kovin helppoa tai nopeaa vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Päävalmentajamme Johannes Partasen pitkän kokemuksen mukaan Tiimiakatemian nuorilla tähän kuluu noin 300 tuntia ja vastaavasti vähän kokeneemmissa aikuisryhmissä dialogin harjoittamiseen kuluu keskimäärin 100 tuntia. Itse olen huomioinut kuinka uteliaisuus muita ihmisiä, heidän yrityksiään tai organsaatiotaan kohtaan edistää dialogin oppimista. Yrittäjäryhmissämme taas olen huomannut, kuinka tarkasti osuvat kysymykset kannustavat kaikkia osallistumaan ja tuovat monia erilaisia ratkaisuja ja säilyttävät kaikkien kiinnostuksen. Alussa kysyjän rooli on monesti valmentajalla, mutta myös ryhmistä tai tiimeistä nousee usein ”pelinrakentajia”, jotka aidosti innostuneena virittävät dialogia isompaan pyörteeseen. Nämä ”pelinrakentajat” ovatkin alussa tärkeässä roolissa valmentajan apuna synnyttämässä aitoa dialogia.

Vuosien yhteistyö pohjoismaisen verkostomme kanssa on osoittanut kuinka erilaisin valmiuksin harjoitamme dialogia jopa meillä Pohjolan asukkien keskuudessa saati sitten kun menemme Keski-Eurooppaan tai valtamerien taakse verkostojemme luokse. Ei ole vitsi, että ruotsalaiset diskuteeraavat ja suomalaiset hakevat suoraa vastausta kysymykseen vaikkei sitä olisi vielä edes asetettu. Isaacsin dialogisäiliöt ovat saaneet mielissäni uuden ruotsinsuomalaisen salmiakkikuvioisen muodon.  Ensin asetamme itsellemme riemullisen haasteen tai kysymyksen, mihin mm. ruotsalaiset ja tanskalaiset ystävämme haluavat pitkän divergoinnin kautta hakea kaikkien perinpohjaiset mielipiteet ja näkemykset. Siinä vaiheessa ratkaisuvaihtoehtoja on yleensä runsaasti, mutta joskus osallistujat ovat jo tässä vaiheessa aika puuduksissa ja käytettävissä oleva aikakin lähes loppunut. Tämän vuoksi joukkoon on hyvä ujuttaa muutama suoraa toimintaa rakastava suomalainen, joka lähtee kääntämään dialogia konvergoivaan suuntaan ja etsimään ratkaisumalleja sekä tekemään päätöksiä. Molempia siis tarvitaan ja sopivassa suhteessa. Miten voisimme luoda ympäristöjä aidolle, avoimelle, tasavertaiselle ja hedelmälliselle dialogille yhteisöissämme? Mistä löydämme sopivassa suhteessa ”ruotsalaisia divergoijia” ja ”suomalaisia konvergoijia”, jotka vuorottelevat prosessissamme? Tai miten ylipäätään voimme tuoda tietoista dialogia työyhteisöömme?

Juttelin viikonloppuna ystävien kanssa, jotka kertoivat huolestuneena havainneensa käyttävänsä työssään lähinnä vasenta aivopuoliskoaan ja olivat päättäneet antaa vapaa-ajalleen enemmän aikaa ja harjoittaa silloin taiteita ja kulttuuria. Miten voimme ruokkia omaa ja muiden luovuutta sekä holistista ajattelua myös työssämme? Miten autamme itseämme ja muita näkemään yhteisömme toiminnan laajemman kokonaisuuden osana? Miten synnytämme dialogia ruokkiavan oppivan organisaation, jossa tietoisesti luodaan aktiivista luovaa tietoa ja ymmärrystä?

Toivottavasti saamme tämän herättelyn pohjalta raikasta kommentointia tänne blogiin. Dialogi sähköisessä ympäristössä ei ole sitä kaikkein luontevinta, kun elävinä ihmisinä viestimme pääasiassa muuten kuin sanoin. Odotan siis innolla seuraavaa ja tällä erää viimeistä ihkuvalmennustamme ensi viikolla!
Nyt lähden aurinkoisiin pihatalkoisiin, joten halaukset kaikille Forest Villagesta, pian nähdään!

// Jaana

Read Full Post »

Tiistaina 20.4. kokoonnuimme jälleen Partuksen Ihmevalmentajien kanssa pohtimaan laajenevan verkostomme johtamista. Millaisen verkoston ja toimintaympäristön haluamme luoda? Tavoitteena oli ja on alkaa löytää yhteistä käsitystä siitä mallista, jolla haluaisimme löyhää, verkostomaista yhteisöämme edistää, sparrata ja johtaa yhdessä kohti maailmanvalloitusta. Tälläistä verkostoa Dee Hock (One from Many -kirjassaan) kutsuu laatusanalla ”chaordic”. Suomeksi tämä käsite ei käänny mitenkään sujuvasti, mutta tarkoittanee jotakuinkin ”organisoitua kaaosta”. Me elämme sitä. Joskus se tuntuu mahdottomalta, joskus taas valtavan antoisalta!

Kenen joukoissa seisot? Mihin verkostoon haluat kuulua?
Yksi tärkeimpiä kysymyksiä elämässä on miettiä ”mihin verkostoihin kuulut” ja ”mihin haluan tulevaisuudessa kuulua”. Valmentaja on myös keskeisessä roolissa verkoston johtajana. Johdamme jokainen omaa verkostoamme ja kun tuomme kukin sen yhteen, olemme yllättävän suuria. Yhdessä olemme enemmän, se on sanomattakin selvää. Edustamillamme verkostoilla on paljon yhteistä, haluamme saada aikaan tiimioppimisen ja tiimiyrittäjyyden vallankumouksen. Tiimiakatemian laajennettu missio yhdistää meitä. Miten voisimme valjastaa voimamme ja saada verkoston osaset toimimaan paremmin yhdessä?

Verkostoja ei voi johtaa, mutta niitä pitää johtaa
Miten luomme rikastavan ja dynaamisen yhteisön, jossa ”synopsit toimivat moneen suuntaan”? Verkoston keskiöllä ei saa olla liian suurta merkitystä, vaan täytyy jatkuvasti toimia sutenöörinä ja yhteyttää eri toimijoita yhteen. Verkostoon kiinnitytään tekojen kautta. Se on joskus väkivaltaista, mutta kaunista. Kysy itseltäsi: ”Mitä mä annan?” Sitä kautta bisnekselle syntyy myös merkityksellinen itsensä toteuttaminen ja ansaintalogiikka. Oppivassa verkostossa avainajatuksia ovat myös tiimiyrittäjyys ja yhteistuotanto; mitä voimme tehdä yhdessä? Olemmeko perustaneet Myönteisten Voimien Salaliiton?

Art of Hosting -kohtaamisessa, Karlskronassa, tutustuin jenkki Tenneson Woolfiin, joka oli yksi päähosteista. Hän evästi minua: ”Do not look for critical mass. Look for critical connections.” Tiimiakatemiassa olemme puhuneet samasta asiasta; johda avainpelaajien kautta. Perinteisen yritysorganisaation opit eivät verkoston johtamiseen päde. Uusia näkemyksiä ”liikeenjohtamisesta” tarvitaan – mehän olemme hyvin lähellä (kansan)liikettä. Massamarkkinoinnin aika on ohi. Meidän täytyy löytää ne ”oikeat tyypit”, joista voi tulla ystäviämme. Jaamme ystäviemme kanssa samat arvot, mikä mahdollistaa sydämenyhteyden ja luottamuksen. Tarvitsemme luottamusyhteisön ja suoritushaasteen. Ja paljon kokeiluja. Meitä halutaan Brasiliassa asti – miten poistamme esteet?

Meksikon ”Exemplars”-kohtaamisessa kysyimme toisiltamme: Miten yhteisö tai organisaatio alkaa kasvaa alkuperäisen perustajan ja ytimen ympärille? Kuinka ”skaalata” johtajuutta, joka mahdollistaa ajatuksen leviämisen ja heimon kasvamisen? Ensin on ymmärrettävä ja tiedostettava mitä oikeastaan teemme ja miten teemme sen mitä teemme. Kuulostaa jopa yksinkertaiselta, mutta ollaan hyvin perimmäisten, ja siksi haastavien asioiden äärellä. Kun nämä asiat ymmärrämme vielä paremmin, voi olla, että osaamisen ja sanomamme levittäminen mahdollistuu paremmin. Uusseelantilaisen ystävämme Jeremyn taikakaava kestävän vaatebisneksen kasvattamiseen on ollut: define – refine – replicate. Määrittele, viilaa, (vasta sitten:) toista (vimmatusti). Vaikka tekisimme tyylillemme uskollisena monen asian toisinpäin, on tässä varmasti jotain opittavaa.

(Ihme)valmentajan työkalut: KOKOA ja TSK
Näiden tämän kevään voimakkaiden oppimiskokemusten ja joka päivä verkostomme kanssa puuhaavana oli ylen antoisaa saada lisäpontta ajatteluun päävalmentaja Johannekselta ja Ihmevalmentajien joukolta. KOKOA-tiimivalmennusmalli (Kokemukset, Ajatukset, Konkretisointi, Kokeilu), joka pohjautuu Rakettimalliin, KOKOAa hyvin ajatukset verkoston oppimisesta, jossa ytimessä on oma tiimisi. ”Apila”-mallissa taas keskiössä on kaverijohtaminen, ja sitä tukevat muut ydintoiminta- ja tukiprosessit: toteutusprosessien hallinta, informaation ja tiedonvälityksen hallinta, yhteyksien hallinta (verkosto) ja sisäisten suhteiden hallinta. Tämä kolahti kovaa. Valmentajan tulee hallita Teorian Soveltaminen Käytäntöön (TSK-malli), verkostomalli ja tiimivalmennusmalli. Tiimiyrittäjyyden kolmion kautta ymmärrämme myös tiimiyrittäjyyden kontekstin ja toimintakentän: kolmion kulmissa ovat toimijoina tiimioppija, tiimivalmentaja ja tiimiliideri. (Rakettimallista lisää: http://www.partus.fi ).

Ihmevalmentajien tarinat jakoon!
Mietimme, mitä konkreettista voisimme tehdä yhdessä. Yhtenä lopputulemana päätimme panostaa Ihmevalmentaja-verkoston tekemiset ja ihmiset läpinäkyvämmäksi blogin avulla. Käytämme hyväksemme Partuksen uudistuvia nettisivuja, johon linkitämme kirjoitukset. Kesäkuussa, Ihmevalmentajien viimeisessä tapaamisessa, lausumme valmentajan valan ja luomme yhteisen toimintakartan. Tuleva Tiimimestarit Areenalla -kohtaaminen sai paljon ideoita ja syyskuun 16.-17. päivä mietimme koko verkoston valmentajien kanssa yhdessä: Mitä haluamme yhdessä saavuttaa?

Kaikki johtaminen lähtee oman itsensä johtamisesta. On tiedostettava oma toimintakenttänsä. Joka päivä on tehtävä priorisointia ja valintoja. Vapun tunnelmissa olin unohtaa oman blogin kirjoitusvuoroni, mutta Ihmevalmentajien suunnattoman hienoa verkostoa kunnioittaen en voinut livetä vastuusta. Niinpä kirjoittelen tätä hieman jälkijunassa, mutta iloisena siitä, että saan tehdä töitä kanssanne, hyvät Ihmevalmentajat.

Aurinkoisena vapunjälkeisenä maanantaipäivänä Jyväskylässä 3.5.2010 ihmetellen,
Vilma

Read Full Post »

Kiitos taas heimolaiset Ihmevalmentajapäivästä. Hieno kolahdus oli tiimiyrittäjyyden synnyttämisen rakettimallissa huomio, että valmentajia valmennettaessa asiakasprosessit A3, A2 ja A1 on otettava vahvemmin mukaan suhteessa käsiteltäviin teemoihin johtamiseen, innovointiin ja brändiin. Kiinnostavia uusia ajatuksia rakettimallista herätti myös t-luu-mallin kääntäminen ylösalaisin ammattilaisten valmennuksessa.

Kysymyksiäkin heräsi. Kaikkia kiinnosti, miten synnytetään oppivan verkoston kulttuuri. Verkoston tavoitteena on tietenkin  nopeuttaa oppimista, lisätä vaikuttavuutta ja kasvattaa rohkeutta. Oppiva kulttuuri on avoin ja kilvoitteleva.  Verkostolla on oltava yhteisiä suoritushaasteita ja tekemisen meininki, jotka synnyttävät yhteisöllisyyden tunteen. Mihin kiinnitymme, kun liitymme osaksi verkostoa?

Meidän joukkue pohti verkoston toimintasuunnitelmaa ja action plania tälle vuodelle. Tiimimestarit Areenalla on verkoston tärkein kohtaaminen. Sen asemaa ja merkitystä voidaan vahvistaa synnyttämällä siellä verkoston yhteiset johtavat ajatukset. Vuosittain kohtaamisessa johtavat ajatukset päivitetään ja visiota tarkennetaan. Tiimimestarit areenalla –kohtaamisten välille voidaan synnyttää jänne, jonka aikana jäsenet haastetaan tekemään vallankumouksellisia tekoja ja kilvoittelemaan kohti visiota. Toiminta tehdään näkyväksi ja saavutukset ja tuloksekkaimmat tekijät ja tiimit palkitaan.

Paikalla olijoita kiitämme vappuhenkisellä, raastavalla runolla! Kun itselleen nauraa, ei hupia puutu!

Rakkaudella Maria ja Minttu

Valmentajalla on riemullinen haaste,

nakkina taitaa olla porkkanaraaste.

”Maistuisko jollekin?”, kyselee Erkko.

”Nyt on heitettävä suurempi verkko.”

vastaa verkostoajelija Porkkana-Niina,

jonka rinnassa poreilee keväinen piina.

Vierellä komppaa Banaani-Janne

housuissaan rento rakettilanne.

Raaste ei kyykytä master-Peteä,

jätkä on sen verran nöyrä ja reteä.

Porkkana innostaa iloista Jaanaa,

bemarilla painaa kuoppaista banaa.

Varothan Hirveä ja kameroita,

poliisi ei Mimmua vauhdissa voita.

Parhaiten nauraa viisaampi Vilma,

jonka porkkanaa lannoittaa kaunis ilma.

Leppis-Olli Kainuun mailla

on porkkanan kanssa raastinta vailla.

Rohkeuden kasvatus Anua haastaa,

ei kaikkia porkkanoita kannata raastaa.

Tiesittekö muuten, että meidän Maria

ei etsi enää itselleen porkkanaparia?

Koska Herra Virtanen on löytynyt jo,

paistaa risukasaan rakkauden aurinko.

Porkkana sai kuiskimaan kuningatar Hannan,

Veskun korvaan Pafoksella : ”No joo – annan, annan.”

Nyt hedelmä (vai porkkana?) vatsassa potkii

pian äidinmaitoa rinnoilta hotkii.

Ei runossa tässä oo päätä ei häntää

ja aina vappuna Suomessa sataa räntää.

Mut muistakaa ystävät että että….

Kaikkien porkkanoiden alku ja juuri

on ylipäähörhö Johannes Suuri.

Read Full Post »